Rakas siskoni, arkkitehti Susanna Kiiskinen (http://www.eppinger-kiiskinen.de), innostui suunnitelmistamme ja ennen kuin olimme edes lopullista päätöstä tehneet, tulvi meille skitsejä ensimmäisistä suunnitelmista. Yhteinen sävel löytyi heti ja kontti alkoi muodostumaan toiveidemme mukaiseksi. Visiitillä Saksassa Dusseldorffissa, luonnokset saivat lopullisen muotonsa ja päästiin kyselemään tarjouksia talotehtailta.
Tämä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi prosessiksi. Toisilta tuli tarjous heti, toinen firma ei halunnut lähteä mukaan ja kolmas kertoi että ei pysty rakentaa haluamaamme taloa. Olimme jo aikataulussa jonkin verran jäljessä koska tarjousten saanti venyi. Jäljelle jäi kahden firman tarjoukset, joista mieluisampi oli Mammuttikodin paikanpäällä rakennettava lautatalo. Huh, nimet paperiin ja muutamaksi päiväksi huilailemaan Italiaan.
Saimme haalittua kokoon loistotiimin ympärillemme tukemaan ja tekemään konttia kanssamme. Heistä kerron jatkossa lisää. Kaupungilta haimme tonttia Onni korttelista liito-oravien naapurista ja saimme haluamme. Tonttimme rajautuu puistoalueeseen liito-oravien pesimä alueen viereen supan reunalle. Eipähän ainakaan muita naapureita kuin oravia tule takapihalle.
Arkkitehdin suunnitelman piirtäminen ei ollutkaan helppo nakki talotehtaalle. Kesäloma mökkimaisemissa Mikkelissä meni siskoltani ja hänen mieheltään Georgilla (puutarha arkkitehtimme http://www.verhas.de/) työntouhussa, mutta onneksi mökki ja sauna rentouttaa aina. Tai niin ainakin toivoin….
Monen moista vääntöä ja kääntö saimme tehdä, ennen kuin lopulliset piirustukset saatiin maaliin ja yhteistyö rullaamaan. Välillä tuntui että heitetäänkö pyyhe kehään, mutta onneksi sitkeys palkittiin. Nyt meille on tulossa koti, josta haaveilimme. Saamme isot ikkunat, suuren terassin ilman palkkeja ja juuri sellaisen kattoratkaisun kun toivoimme. Meille todellakin tulee Kotikontti!
