Pääsemme paljastamaan hetken aikaa hautuneen yhteistyökuvion, josta saa jo varmaan olla aika innoissaan! MinunVALO on valittu Deko-lehden sisustettavaksi messukohteeksi vuodelle 2017! Tulemme kirjoittamaan Anitan kanssa Dekoon myös messukuulumisia eri näkökulmista pitkin kevättä. MinunVALO esitellään Deko-lehden numerossa 7/2017. Deko on ehdottomasti Suomen parhaita sisustuslehtiä, ja meillä on suuri kunnia olla erityismainittuna lehdessä. Mikäli et siis pääse Mikkeliin ensi kesänä katsomaan messutalo MinunVALOa livenä, niin Dekosta voit lukea kattavan artikkelin upeine kuvineen.

Anita on edelleen päävastuussa sisustus- ja tilasuunnittelusta, jota Deko seuraa yhteistyöhengessä. Deko näki konseptimme olevan erottuva, ja on innostunut uudesta rakennus- ja toteutustavasta. Myös sisustus- ja tilasuunnittelun linjat olivat Dekon mieleen: betonia, terästä ja puhtaita linjoja kodikkaasti. Itse messuilla Dekolla on messujen ajan käytössään toinen MinunVALOn autotalleista, jonne rakennetaan Dekon oma esittely- ja myyntiosasto.

Vuoden vaihteen jälkeen alkaa tapahtua, kun ryhdymme Anitan kanssa kirjoittamaan Dekoon kuulumisia messutalon rakennus- ja sisustusvaiheiden tiimoilta.

Dekon toimituksen kanssa on ollut todella helppoa vaihtaa ajatuksia ja miettiä yhteistyön raameja. Kävimme muutamia viikkoja sitten yhdessä Anitan ja Nooran kanssa Otavamedialla juttelemassa yhteistyöstä ja esttelemässä MinunLOFTia ja MinunVALOa. Tapaamisesta jäi todella hyvä ja odottava fiilis tulevaa yhteistyötä kohtaan.

Tästä lisää tulevissa postauksissa!

Käy tykkäämässä meistä Facebookissa ja seuraa Instagramissa, niin olet mukana projektimme eri käänteissä. Blogi elää jatkuvasti myös Asuntomessujen sivuilla osoitteessa http://asuntomessut.fi/minunloft/.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Kristiina

Tänään sain vietyä parvekkeelta pelargonit sisälle, joten tilalle piti saada heti jotain kaunista. Ja värinä tietty pinkkiä, koska turkinmyrkkyliljat kukkivat nyt parhaillaan vaaleanpunaisina. Siispä nämä Ericat sopivat aivan täydellisesti suunnitelmiini. Ovat niin ihanan hennon pinkkejä!

Erica eli kellokanerva…

Auringonvalossa nämä ovat erityisen herkän ja hempeän kauniita. Kastelin kellokanervat heti upottamalla ruukut hetkeksi veteen. Nimittäin nämä, kuten Callunatkin, kuivuvat rumiksi, jos multapaakku kuivuu. Myöhemmin istutan nämä isompiin ruukkuihin, niin mullan saa pysymään helpommin kosteana. Siten ne säilyvät kauniina kevääseen asti.

Turkinmyrkkylilja eli ”alastonimpi”…

Ruukussa on kolme isoa turkinmyrkkyliljan sipuliaa, josta kustakin tulee useampia kukkamättäitä. Tämä on jokasyksyinen lempparini! Sipulit istutetaan heti kun ne tulevat myyntiin, käytännössä syyskuussa. Juttu turkinmyrkkyliljan sipuleista, klik

Vanha atsalea…

Sain keväällä tavallisen atsalean. Kukkimisen jälkeen sen lehdistö oli niin hieno, etten raaskinut heittää sitä pois. Nyt se on parvekkeella todellinen vihreä kaunotar. Enpäs olisi uskonut keväällä, että siitä saa kivan syyskasvin parvekkeelle

Jouluruusu…

Yksi upeimmista syyskukista lasitetuille parvekkeille ja terasseille on tietenkin jouluruusu. Melkein hypin ilosta, kun löysin vihdoinkin yhden, ja vielä näin ihanan värisen. Jouluruusun kukat kestävät hyvin muutaman asteen pakkasen. Lasitetulle parvekkeelle eka pakkanen tulee vasta ehkä marras-joulukuussa, siis täällä eteläisessä Suomessa. Kuvassa näkyy myös söpö murattisyklaamini.

Parveke ja syyskukat…

Parvekkeen sivupöydällä on siis vanha atsalea, turkinmyrkkyliljat (Colchicum cilicicum), murattisyklaami (Cyclamen hederifolium), jouluruusu (Helleborus) ja pieni kesäkukista talteen otettu muratti.

Parvekkeen pöydällä on edelleen hyvässä kukassa uudenlaiset ulkosyklaamit. Niissä on nuppujakin tulossa tosi kivasti ja varmasti kestävät kauniina pakkasiin asti.

Olen saanut kellokanervat ja ulkosyklaamit Huiskulasta. Kiitos heille! Syklaamit oli kasvatettu Huiskulan puutarhalla Turussa.

Leppoisaa viikonloppua!

Terkuin Sari

Viime yö oli yllättävän kylmä. Meilläkin alapihan nurmikko oli aamulla ihan huurteessa. Onneksi arat kriinumi ja verenpisarat olivat jo sisätiloissa talvehtimassa, ja isot pelakuuruukut katoksen suojassa. Nyt puutarhaa onkin aika alkaa valmistella talven tuloon.

Daalian talvisäilytys turpeessa…

Tämän kuvan otin tänään, eli viime yön kylmyys ei vielä palelluttanut daalioita. Seuraavina öinä on luvassa kylmempää, jolloin varret todennäköisesti jo mustuvat. Joten ensi viikonloppuna onkin tiedossa daalian juurakoiden ylös kaivuu ja kellariin vienti.

Nyt ekaa kertaa testaan daalian talvisäilytystä turpeessa. Eli daalian juurakot peitetään kokonaan kalkitsemattomalla ja lannoittamattomalla turpeella esim. Biolan Perusturve. Kuulemma juurakot talvehtivat paremmin turpeessa, oli talvisäilytyspaikka perinteinen kellari tai koneellinen kylmiö. Tästä tulee mielenkiintoinen testaus. Kerron sitten keväällä, kuinka kävi

Perennojen varsien leikkaaminen…

Kuunliljan lakastuvat lehdet ovat niin kauniita. Niitä ei edes raaski leikata heti kompostiin. Muutenkin leikkaamme perennojen varret ja lehdet syksyllä vasta kun ne ovat kunnolla kellastuneet tai ruskeat. Siten kasvit talvehtivat paremmin. Toki ne voisi leikata vasta keväälläkin, mutta me teemme sen jo syksyllä.

Kukkasipulien istutus…

Tänään istutin tämän keisarinpikarililjan (Fritillaria imperialis) sipulin. Että sipuli voikin haista pahalle, ja haju levitä kauas! Ei mikään ihme, että sen sanotaan karkottavan myyriä Kuvassa näkyy sipulin alapuoli, josta lähtee hyvät juuret. Istutuskuopan pohjaosiin sekoitin luujauhoa pitkävaikutteiseksi lannoitteeksi.

Tulppaanien sipulit ovat minulla vielä istuttamatta. Niillä ei ole mikään kiire. Kuun vaiheiden mukaan erityisen hyvä ajankohta siihen on 2.-7.10.2016 ja senkin jälkeen vielä viikko on kohtalaisen hyvää aikaa.

Haravointia ja nurmikon leikkaamista…

Sembramännystä tippuu vasta nyt vanhat neulaset, siis tosi myöhään. Haravoin ne nurmikolta alppiruusuille katteeksi. Nyt pääsee paremmin leikkaamaan nurmikon. Saa nähdä, onko tämä syksyn viimeinen leikkuukerta. Nurmikkoa ei muuten kannata jättää syksyllä liian pitkäksi, se voi saada talvivaurioita. Samoin paksut kerrokset puiden lehtiä on syytä haravoida pois.

Talvisuojaturve lämpimään…

Viime kerrasta viisastuneena, siirsimme Puutarhan talvisuoja -säkit lämpimään varastoon odottamaan. Talvisuojaturve levitetään talvenaroille kasveille vasta, kun talvi on saapunut. Jos säkkejä säilytetään ulkona, turve jäätyy hieman kokkareiseksi. Sulana se on paljon nopeampi levittää. Kuvassa näkyvä laventeli talvehti tosi hyvin, vaikka se oli istutettu keväällä. Se oli ainut uusista laventeleista, joka talvehti… koska se sai paksuimman kerroksen Talvisuojaa.

Runkosuojat ja jänisverkot…

Riippahanhenpaju näytti keväällä lähtevän hitaasti kasvuun. Loppukesällä se sitten innostui, ja nyt se näyttää tältä. Sen rungon ympärille laitettiin runkosuoja jo aikaa sitten piharusakoiden ja metsäkauriiden takia. Koko riippahanhenpajun oksiston ympärille laitetaan vielä 1,5 metriä korkea kanaverkko, jotta kauriit eivät ylety popsimaan sitä talvella. Samalla suojataan nuoret hedelmäpuut, rusokirsikka ja atsalea verkolla. Homman teemme yleensä lokakuun loppupuolella.

Biojätekompostoriin talvikuiviketta…

Nyt kun ilmat selvästi kylmenivät, vaihdoimme biokompostorin seosaineen Talvikuivikkeeseen. Olen saanut testata sitä kaksi talvea. Tämä Biolan Talvikuivike on pitänyt kompostorin talvella paljon lämpimämpänä, mitä tavallinen kompostikuivike. Tällöin kompostori ei jäädy niin helposti, mikä on iso asia talvikompostoinnissa. Tämä tuote on loistokeksintö!

Kesäkukat talvisäilytykseen…

Viimeistään huomenna pitää ottaa loputkin pelakuut sisälle talvisäilytykseen. Sen sijaan jättiverbena, suklaakosmos ja ruostekukka saavat vielä odottaa, daalioiden kera.

Tässä vielä talvisäilytysohjeita:

• Daalioiden talvisäilytys
• Pelargonien talvisäilytys
• Verenpisaroiden talvisäilytys
• Kesäkukkien talvisäilytys

Olen saanut Biolanin Perusturpeen, Puutarhan talvisuojan ja Talvikuivikkeen Biolanilta testaukseen. Iso kiitos heille!

Syysterveisin Sari

Terassialueemme on nyt jotakuinkin valmis, kun autokatos ja varasto sekä itse terassi on saatu viimeisteltyä. Toki kaikkea ”pientä” puuttuu (kuten osa kalusteista), mutta periaatteessa alue on käyttövalmis. Kerroinkin jo aikaisemmin, että teimme terassille myös istutusalueen. Koska terassilla on kokoa jonkun verran, halusimme hieman rikkoa aluetta ja tuoda vihreyttä ja luontoa lähemmäksi myös sinne. Samalla puita on kiva ihastella ruokailuhuoneen ikkunasta ja aina olkkarista asti. Nyt tuo istutusalue on siis täysin valmis ja aloitan terassin esittelykierroksen siitä.

Istutusalue päällystettiin isoilla luonnonkivillä ja mielestäni lopputulos on aika onnistunut. Moderni, yksinkertainen, helppohoitoinen ja siisti. Istutusalueelle on tuotu rautatieomenapuu, joka on jo omenansa pudottanut. Vaikka mukavasti se niitä teki jo tänä syksynä! Lisäksi istutimme alueelle riippahernepuun. Puille on tehty omat istutuslaatikot, joiden tekemisestä kerroin myös jo aikaisemmin.

Viimeistelimme alueen valaistuksella. Laitoimme omenapuulle kohdevalon, joka tuo iltaisin istutusalueen kivasti esille. Lisäksi istutusalueen reunoilla kiertävät pienet ledi-valot, jotka tuovat tunnelmaa terassille ja sisälle.

  Tässä vielä kuva iltavalaistuksesta. Laitan myöhemmin kuvia myös koko terassista iltavalaistuksessa, niin näette tarkemmin, miten koko alueen valaistus toteutettiin.

Kerroin äskettäin käynnistä Kauttualla. Ruukinpuiston alueen tuntumassa huomio kiinnittyi erikoiseen torniin, ja puuston seasta pilkottikin modernilta vaikuttava seurakuntakoti. Sellainen kannattaa aina katsastaa, sillä 1960-70-lukujen seurakuntatalot ovat usein arkkitehtuuriltaan oikeita helmiä. Tekniikkaan luottava arkkitehtuurituristi selvitti älypuhelimellaan oitis, että kyseessä on Olli Kestilän suunnittelema rakennus vuodelta 1967.

Itse rakennus on 1960-luvulle tyypillisen vähäeleinen, mutta tornissa on dramatiikkaa. Ylhäällä on tasanne, joka muodostaa huipulle myös ristin poikkipuun. Muodosta tulee mieleen eräs tunnetumpi kellotorni, josta tulossa juttua tuonnempana. Arvaatko, mitä tornia tarkoitan?

• Aiheeseen liittyen: Modernia ennen ja nyt: Aallon terassitalo

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Nyt kun pihalta ja parvekkeelta on otettu pelakuut ja muut talvisäilytykseen sisälle, on aika tehdä ötökkätarkistus. Onneksi harvemmin näihin pelargoneihin tulee kirvoja. Sen sijaan verenpisaroihin ja muratteihin ilmestyy usein vihannespunkkeja ja muita ötököitä. Joten eikun tarkistamaan

Ruukkuhortensia…

Olen nähnyt tosi monta hortensiaa kokonaan vihannespunkkin seitin peittäminä. Aika öklöjä! Joten aina kun itselläni on hortensia, tutkin sen lehtiä viikoittain. Tässä pikkuhortensiassa ei onneksi ollut tälläkään kertaa yhtään ötökkää.

Verenpisara ja kirvat…

Vau, miten paljon kirvoja on tässä verenpisarassa! Onneksi kirvat ovat ötököistä helpoimpia häätää pois. Luomua suosivana sumutan kirvat luonnon pyretriini-valmisteella, joka käy myös syötäville kasveille, kuten chilille. Tämä verenpisara oli parvekkeella, ja tunnetusti ötökät on ongelmana lasitetulla parvekkeella ja kasvihuoneissa. Nyt se on karanteenissa huoneessa, jossa ei ole muita kasveja. Ihan vain varmistan, että kirvat eivät pääse karkaamaan muihin kasveihin ennen kuin aine tehoaa.

Australianvillipelargoni…

Australianvillipelargonissa ei onneksi näkynyt ötököitä. Se olikin ulkona taivasalla, eikä parvekkeella, joten sade on pitänyt ötökät poissa siitä.

Murattisyklaami…

Sen sijaan parvekkeen murattisyklaamissa on välillä kirva tai pari, mutta ne on helppo poistaa ihan sormin. Jotenkin tämä pieni syklaami houkuttaa joka syksy kirvoja. No siihen osaa varautua

Ötökät ja kuun vaiheet…

Hyvä ajankohta hävittää ötököitä, kuun vaiheiden mukaan, on huomenna ja ylihuomenna eli 6.10 ja 7.10. 2016.

Terveisin Sari

Tällä viikolla on sokkelit ja viisteet muurattu sekä vähän jo tasoteltu.Perjantain viettoon päästiin jo klo 12. Sitä kyllä ihmettelen….

SITÄ KYLLÄ IHMETTELEN miten paljon asioita pitää päättää nyt jo tässä vaiheessa. Eihän talossa ole vasta kun sokkeli muurattu. Ihmettelen sitä, että nyt pitäisi tietää mihin pistorasia tulee ja minne LVI-koneet sijoitetaan, halutaanko ilmastointi tai millainen keittiö olisi juuri meille sopiva, puhumattakaan talotehtaan kaikista kysymyksistä. Yksi suurimmista ihmetyksistä on se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen!!!!

Muuten pakko vielä ihmetellä sitäkin, miten paljon vievät tilaa kaikki sähkökeskukset, jakopäätukit, ilmastointilaitteet, radon-putket, LVI-koneet ja ties mitä muuta niitä kaikkia olikaan. Näiden kaikkien ihanuuksien ansiosta me jouduttiin luopumaan saunatuvan ”aamiaskaapista”.  NÄMÄ kaikki laitteet ja koneet halusivat päästä juuri sinne. No, toivottavasti sinne mahtuu edes pieni jääkaappi, tai cuuleri ainaskin.

Joka tapauksessa, paljon on ihmeteltävää ja paljon varmasti tulee vielä eteen. Nyt ei enää kuitenkaan ihmetellä keittiötä, vaan päätös siitä on tehty. Puustellin valikoimista löytyi meille mieluiset tuotteet ja palvelu on mitä loistavinta. Kiitos siitä kuuluu Pia Brigatille, joka auliisti on kuunnellut jokaisen toiveeni ja haaveeni, ihmettelemättä niitä sen enempää. Nyt projekti jatkuu muihin huoneisiin joihin rakennellaan kiintokalusteista”huonekaluja”.

Lopuks on pakko ihmetellä sitä, että miten yhdessä päivässä siististä autosta tulee tällainen?

Tänään esittelyssä koko terassin uusi osa. Kuten viimeksi kerroin, saimme nyt syksyn tullen ja pienen paineen alla terassimme valmiiksi. Onneksi meillä oli dead line – omat pyöreät synttärijuhlat, joihin halusimme terassin valmistuvan. Ja valmista myös saatiin. Kaikki kunnia jälleen kerran Tuomolle.

Aiemmin esittelinkin tarkemmin istutuslaatikkoa, jonka teimme terassille. Nyt saatte kokonaiskuvaa koko takapihan oleskelutiloista ja terassista. Tilaa on nyt mukavasti ja ensi kesän aikana varmasti saamme sitten myös kalusteet ja muut toiminnot grillipaikkoineen kuntoon. Mutta nyt on ihanaa, kun alue on siisti ja siellä voi jo oleskella tuulen suojassa. Täällä pellolla nimittäin tuulee. Aina. Autokatos, talo ja varasto tuovat meille nyt todella suojaisan ja mukavan oleskelutilan terassille. Unelmoin jo, kuinka toukokuussa siellä voi ottaa aurinkoa…

Jännästi muuten näissä kuvissa näkee, miten talon julkisivuväri vaihtelee varjossa ja auringossa. Joskus harmaa näyttää todella tummalta, joskus taas sinisensävyiseltä, joskus aika vaalealta. Haaveissa on sitten vielä jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa lasittaa katoksen alle jäävä terassitila. Katsotaan, saadaanko tämä haave joskus toteutettua.

Kuvissa näkyvät lyhdyt ovat upouusia. Hankin ne Hämeenlinnasta uudesta Sisustusliike Tyylistä. Ne sopivat kyllä kuin nenä päähän omaan tyyliini.

P.S. Putkeen meni

Mietittiin tuossa Tuomon kanssa, että ihan oikeasti päästään ensi kesänä varmaan jo muutamana päivänä nauttimaankin näistä työn tuloksista. Tähän asti kun vapaat päivät, illat ja viikonloput ovat menneet enemmän tai vähemmän raksatessa, niin ensi kesänä saadaan (kai) jo vähän nauttiakin!

Ihanasti pihalla kukkii vielä monet perennat ja kesäkukat, vaikka ollaan jo lokakuun puolella. Näin on tietenkin joka syksy, sillä olenhan suunnitellut pihan. Syksyn myöhäisimpiä kukkijoita pidetään erityisen tärkeänä myös puutarha fengshuissa. Kuvan rimpsureunaiset syysorvokit eli tarhaorvokit kukkivat myös edelleen.  On ne niin suloisia!

Auringonkukkia linnuille…

Auringonkukat ovat innostuneet kukkimaan, kun etanat eivät enää syksyllä ole riesana. Nämä saavat jäädä talveksi pystyyn lintujen ruoaksi. Tosin siemeniä ehtii kehittyä vain muutamaan kukkaan.

Syyssyrikkä eli Buddleja talvisäilytykseen…

Valkoinen syyssyrikkä kasvaa kesät kukkapenkissä, tarhakurjenmiekkojen takana. Tänään oli niin hyvä ilma tehdä pihahommia, että syrikät kaivettiin jo ylös maasta.

Ronskisti vaan lapiolla.

Sillä on aika pienet juuret, onneksi

Juuripaakku ”istutettiin” saaviin ja kasteltiin hyvin.

Tänä kesänä tämä valkea syyssyrikkä kasvoi todella hyvin, jopa niin hyvin, ettei se mahdu matalaan kellariin. Joten sitä täytynee leikata vähän pienemmäksi.

Kesäkukkien talvisäilytysohjeita:

• Pelargonien talvisäilytys
• Verenpisaroiden talvisäilytys
• Daalian talvisäilytys
• Kesäkukkien talvisäilytys

Meillä on vielä jättiverbenat, suklaakosmos, gladiolukset, ruostekukat ja daaliat maassa. Ne kukkivat edelleen. Odottelemme siis, että pakkaset palelluttavat niiden varret, ennen kuin nostamme ne kellariin talvehtimaan. Aika jännästi kurpitsatkin ovat vielä ihan hyvän näköisiä, vaikka muutamana aamuna nurmikko on ollut ihan kuurassa.

Ensi viikolle onkin luvassa kunnon pakkasöitä, joten ehkä ensi viikonloppuna on aika nostaa loputkin talvetettavat kellariin.

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Sari

Lentäen
Matka Helsinki-Vantaan lentokentältä Mikkeliin kestää 3 tuntia.

Junalla
Mikkeliin on hyvät junayhteydet kaikkialta Suomesta. Junaliikenne toimii päivittäin myös välillä Mikkeli-Helsinki-Pietari. Rautatieasema sijaitsee ydinkeskustassa ja sieltä on noin 500 metrin kävelymatka Mikkelin torille ja 3 kilometriä Mikkelin messualueelle. Juna-asemalta on suora messukuljetusyhteys asuntomessualueelle.

Linja-autolla
Keskustassa sijaitsevalle kaukoliikenteen linja-autoasemalle saapuu vuoroja joka puolelta Suomea, suurimmista kaupungeista muutaman tunnin välein.

Ihanat syysasterit ja reunusasterit kukkivat vieläkin niin kauniisti. Ne eivät kärsi edes pakkasöistä. Nämä meidän asterit ovat selvästikin erilaisia lajikkeita. Tarkkoja nimiä en edes tiedä. Aika jännästi niissä pörrää vieläkin kimalaisia ja muita pörriäisiä.

Tummalila syysasteri…

Tämä tummalila asteri on noin metrin korkuinen. Ja siinä oli vielä monta ahkeraa kimalaista.

Vaaleanpunainen syysasteri…

Vaaleanpunaisen syysasterin nuput ovat erityisen kauniit. Tämä on paljon korkeampi, ainakin puolitoista metriä ja vain osa sen kukista ehtii avautua.

Punainen reunusasteri…

Tämä on selvästi matalampi, vain polvenkorkuinen.  Sen takana kukkii komeamaksaruoho.  Kyllä nämä syyskukat ovat vaan niin ihania!

Syys- ja reunusasterin hoito:

Asterit viihtyvät vain täydessä auringossa. Ne kannattaa istuttaa ravinteikkaaseen ja hyvään multaan. Muuten ne ovatkin aika vähään tyytyviä. Siis myös ”laiskan puutarhurin” kasveja

Sarin joulublogi…

Olettehan muuten huomanneet, että Sarin joulublogissani on taas aloitettu joulun valmistelut. Jouluhyasinttien sipulit on istutettu jo syyskuun puolella. Ja nyt sipulit ovat kellarissa juurtumassa. Joulukielojen paikka on tarkistettu. Se oli helppoa, sillä otan kielot omalta pihalta, joulukielojen kasvatuspenkistä. Ja nyt viimeksi sunnuntaina istutin amaryllisten eli ritarinkukan sipulit ruukkuihin. Ne on tosi helppoja kasvattaa, koska ruukut pidetään ihan huoneenlämmössä, vaikka ikkunalla. Ja tällä viikolla ajattelin tehdä jotain pientä lisää… sillä jouluun ei ole kuin reilu pari kuukautta

Syysterkuin Sari

Löysin näin upean punaisen hyasintin sipulit Korpikankaalta. Aivan mahtavan värisiä!  Nämä ovat siis pihalle tarkoitettuja, ei jouluhyasinttejä. Kevätkukkana hyasintti on hieno, ja siitä onkin tullut suosikkini. Joten istutin nämä ruukkuihin, odottamaan kevättä.

Monenlaisia sipuleita…

Tällä kertaa istutin hyasinttien lisäksi kevätkurjenmiekan ja pikarililjan sipuleita.

Pikarililjan sipulit olivat kyllä aika erikoisia. Onneksi niissä oli vielä juurihaivenia jäljellä, niin osasi istuttaa ne oikein päin

Sipulikukkien istutus ruukkuun…

Ruukkuihin suositellaan ilmavaa ja kevyttä multaa. Käytännössä kaktusmulta on siihen parasta, joten käytin Biolanin Kaktusmultaa, joka on luomua. Ruukkuun laitetaan multaa ja sipulit istutetaan multaan ”juuriosa” alaspäin. Lopuksi ruukku täytetään mullalla ja kastellaan.

Sipulien istuttamisella ei ole mikään kiire. Ne ehtii istuttaa ruukkuihin vielä marraskuussakin. Sipulit kannattaa kyllä ostaa nyt heti, sillä ne loppuvat kohta myymälöistä ja nettikaupoista.

Kirjoitan jokaiseen ruukkuun aina nimilapun. Nämä nimisäleet ovat käteviä, koska niitä voi käyttää uudelleen. Lyijykynä kun lähtee kumittamalla pois. Kuvan hyasinttiruukkuun tulee vielä lisää multaa. Tuli otettua tämä kuva vähän hätäisesti, kun piti lähteä opettamaan pihasuunnittelukurssille

Ruukut talveksi kellariin…

Kun sipulit on istutettu ruukkuihin ja kasteltu, ne viedään pimeään ja viileään paikkaan. Tavallinen kellari tai kylmiö sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Talven aikana on hyvä välillä käydä katsomassa, että kaikki on ok. Jos multa näyttää kuivalta, sitä kastellaan pienellä vesimäärällä. Ja viimeistään helmikuussa mullan pinnalle tulee pienet alut.

Milloin ruukut otetaan sisälle tai parvekkeelle, riippuu vähän kasvista.

Vanha murattisyklaami…

Tältä tämä vanha murattisyklaami näytti tänään parvekkeella. Kun yöpakkaset uhkaavat, vien tämänkin kellariin… tai viileään huoneeseen jos se silloin vielä kukkii. Tämä on siis sipulikasvi, jonka mukula säilyy ja kukkii ensi vuonna.

Turkinmyrkkyliljat…

Viehkot turkinmyrkkyliljat! Voiko olla kauniimpaa syyskukkaa, tai oikeammin syyssipulikukkaa!

Lisää kuvia Syysparvekkesta ja pinkeistä syyskukista, klik. Ja siitä jouluruususta laitoin kuvan Instagramiin.

Sain blogjuttujen tekoon Korpikangas Siemen-Fröltä kukkasipulit ja Biolanilta Kaktusmullan. Iso kiitos jälleen avusta!

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Sari

Ps. huomenna onkin jännä päivä, sillä tapaan muutaman konsulttikollegani ja suunnittelemme tulevaa. Ehkäpä saan kertoa lisää jo ensi postauksessa

Maanantaina kaivinkoneet alkavat kaivaa Karhu-nimistä tonttiamme yhtä valtavalla vimmalla, kuin mesikämmen hunajaa!

Idea Kontio-talon rakentamisesta Karhu-nimiselle tontille, Mikkelin asuntomessualueelle, sai alkunsa kai kohtalon johdatuksesta.

Olimme kesän lopussa iltalenkillä Kirkonvarkauden alueella, kun huomasimme vielä vapaana olevia Saimaa-näkymin avautuvia tontteja. Yksi niistä oli ylitse muiden. Sen nimi oli Ruusu. Ruusu kutsui minua Ruusun päivänä syntynyttä kevään lasta unelmoimaan, tallomaan kangasmaastoaan ja maistelemaan mustikoitaan.

Mutta piikikäs Ruusu ei pysynyt hyppysissämme, kuten ei Jasmike-tonttikaan. Tontinhakukilvassa joku muu vei voiton.

Karhu-tontti sen sijaan kutsui meitä suureen syleilyynsä. Se avaa meille Saimaa-näkymän yläkerran Master Bedroom -tyylisestä suuresta makuuhuoneesta sekä pergolan varjostamalta parvekkeelta. Mikä olisikaan parempi paikka Kontion Toive-nimiselle talolle, kuin Karhu-tontti.

Toiveen suunnitteli meille  idearikas arkkitehtisuunnittelija Olavi Kujanen. Olavin kynä piirsi paperille kaikki toiveemme. Siitä sai alkunsa Toive. Kerron lisää Toiveestamme pala kerrallaan. Hyppää kyytiin!

Lupasin laitella teille kuvia terassimme valaistuksesta. Pidimme valaistuksen melko simppelinä. Asensimme istutusalueen reunalle led-valot, jotka tuovat ihanasti tunnelmaa iltaisin. Samalla asensimme omenapuulle kohdevalon. Lisäksi seinälle on laitettu samanlaisia ulkovalaisimia, joita on käytetty myös etupihan puolella kulkua valaisemaan. Myös katetun terassimme osa sai nyt kunnon valot, joten tilaa voi käyttää iltaisinkin oleskeluun. Tietysti nyt syksyllä saa siellä jo olla toppatakki päällä ja villasukat jalassa.

Pahoitteluni muuten kuvien lievästä epätarkkuudesta. Pitänee laittaa joulupukin lahjalistalle kameran jalusta…

Mitä kaikkea tarviikin tehdä, ennen kuin päästään siihen vaiheeseen, että Mammuttikoti pääsee pystyttämään pre cut taloamme.

Neljä viikkoa sitten menimme raivaamaa tontille ne alueet joihin taloa ei tule, siinä toivossa, että se voidaan säilyttää luonnon tilassa. Näinhän ei kuitenkaan käynyt, mutta ihana ajatus kuiteskin. Seuraavaksi kaivinkone tuli ja otti pintamaat pois, jotta päästään tekemään talon pohjia.

Ensimmäisenä tehtiin anturalankut ja valu sitten. Ei muuta kun harkot tilaukseen ja muuraamaan sokkelia. Nyt pihalle ilmestyi jo betonimylly ja kauheen suuressa peräkärryssä iso tankillinen vettä, laastin tekoa varten. Noheva timpurimme piällysmies Upa mäiski harkkoja päällekkäin, kun apupojat Otto ja Juuso väänsivät laastia minkä kerkesivät.

Tuntui uskomattomalle missä koroissa olimme? Tästä vajaa metri korkeammalle tulee oikea lattiakorko. Luulin jo, että Upa oli sisääntulon muurannut umpeen, no ei sentäs. Mihin tämä kaikki työ häviää….maan alle vai? Niin kai, mutta kaikki pitää tehdä silti hyvin ja tarkasti.

Seuraavana laitettiin sisäpuolelle styroksit ja patolevyt ulkopuolelle. Tässä vaiheessa oli jo putkimiehet käyneet vetämässä vesiputket ja salaojat kaivettu talon ulkopuolelle.

Tänä ilta kaivinkone tuotiin tontille. Saa nähdä mitä huomenna tapahtuu?

Yö nukuttiin ja aamu sarasti utuisessa tihkusateessa. Kun menimme tontille aamulla seiskalta, oli kaivinkone jo työn touhussa. Sitten alkoikin täys tohina…… Hiekkaa, harausta, styroksia, ja toinen kerros samalla lailla. Vauhti oli kova, mutta työn jälki näkyi heti. Täytyy vain ihmetellä miten ammattitaitoinen kuski hallitsee niin loistavasti, niin ison kaivurin?

NYT ON SAATU NÄKYVÄÄ AIKAAN vaikka kaikki jääkin näkymättömiin….                                                                               Kun päivä oli päättynyt, rakennustyömaamme näytti ihan erilaiselle kuin aamulla, saatika neljä viikkoa sitten.

Näin lämpimänä syksynä muutamat kesäkukat jaksavat kukkia edelleen. Kuten nämä lemppanini `Lemon Zest` kehäkukat. Kuvassa näkyy myös tummalehtinen lehtikaali. Meidän pihalle vasta alaosaan on osunut yöpakkanen, joten daaliatkin ovat vielä vihreitä. Pitää siis odotella pakkasia, jotta daaliat saa nostettua kellariin talvisäilytykseen.

Tuoksuherneet ja jättiverbena…

Aivan ihana tuoksu! Näistä tuoksuherneistä ja jättiverbenoista on kiva ottaa sisällekin muutama kukka. Hauskasti kesäisten kukkien takana on pensaat ja puut syysväreissään.

Rimpsureunaiset orvokit…

Rimpsureunaiset syysorvokit näyttävät viihtyvän jopa paremmin kuin kesän helteillä. Ja kukkien rimpsuisuuskin tulee enemmän esiin. Joten nämä tarhaorvokit ovat loistavia syyskukkia. Löysin muuten näiden siemeniä vielä ja pääsen kylvöpuuhiin jo tammikuussa.

Pagodikärhö…

Pagodikärhö ehti sittenkin avata kukkansa ennen talvea. Kukinta osui nyt näin myöhään, koska se joutui kasvattamaan uudet versot kesän aikana. Kuva on kukkien takapuolelta, koska edestäpäin ei saanut hyvää kuvaa

Mukavaa viikkoa!

Terkuin Sari

Ilkka Hanskin kirja Tutkimusmatkoja saarille on konkreettinen tutkimuksiin perustuva teos siitä, miten maapallon luonto on suhteellisen lyhyessä ajassa muuttunut ja mitkä tekijät muutoksiin vaikuttavat. Kirjassa on myös lyhyesti todettu haasteet, joita kaupungistuminen tuo ja miksi kaupungeissa pitää varata ihmisille riittävästi viheralueita.

Hanskin ajattelun soisi tulevan yleisesti tunnetuksi. Kirja auttaa ymmärtämään sitä, miksi monimuotoisten ekosysteemien rakentaminen on järkevää myös rakennetussa ympäristössä, miksi tarvitaan sekä pieniä että suuria viheralueita ja luonnonympäristöjä. Tästä elinympäristöjen pirstaloitumisesta ja erityisesti niiden koon merkityksestä keskustellaan aivan liian vähän.

Ihmisten terveyden kannalta on tutkimustuloksia, jotka viittaavat siihen, että ihmisen elinympäristön tulisi olla mahdollisimman luonnonläheinen. On näyttöä siitä, että allergioilla ja liiallisella puhtaudella olisi yhteys. Allergiat ja astma ovat yleistyneet yleisen hygienian parantumisen myötä. Alueilla, joilla hygieniataso on alhaisempi, allergiaa on vähemmän. Ihmisen tulisi olla yhteydessä luontoon, työntää kätensä multaan, juoda luonnonvesiä, saada sopivasti mikrobeja, jotka pitävät luontaisen mikrobitasapainon ihmisen kehossa.

Hanski heittää kysymyksen, pitäisikö kaupungeissa suosia monipuolista kasvillisuutta – siis heiniä nurmikon sijaan. Pitääkö ihmisen terveyden kannalta pyrkiä vaalimaan ympäristöä, jossa viihtyy monilajinen lajisto, sienet, eläimet, kasvit.  Erityisen tärkeää tasapainoisen ”mikrobisaastunnan” aikaansaamisen on lapselle ensimmäisinäelinvuosina.

Hanskin kirjassa puhutaan kaupungistumisen haasteista. Maapallon ihmisistä jo puolet asuu kaupungeissa ja määrä kasvaa. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmisten terveyden, sekä fyysisen että henkisen, kannalta on merkitystä, onko asuinympäristössä viheralueita ja millä etäisyydellä ne ovat.

Akateemikko Ilkka Hanski (1953-2016). Ekologian ja evoluutiobiologian tutkija. Tutkimusmatkoa saarille, luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa, Gaudeamus 2016.

Lyhyesti muutamia faktoja kirjasta poimittuna

• ihmisen toiminta on nopeuttanut lajiston muutoksia
• lajit ovat uhanalaisia ilmaston lämpenemisen takia
• lajisto voi myös laajentua mutta samalla viedä elintilaa alkuperäisiltä lajeilta
• lajiston mahdollisuus säilyä on vaarassa elinympäristöjen katoamisen johdosta
• ihminen on nopeuttanut muutoksia kiihdyttämällä ilmaston lämpenemistä, hävittämällä elinympäristöjä ja saastuttamalla luontoa
• ihminen on levittänyt lajeja uusille alueilla aiheuttaen siten arvaamattomia vaikutuksia alkuperäisiin luontoon ja lajistoon
• laji (erikoistunut laji) voi olla täysin riippuvainen yksittäisestä ravintokasvista, kun taas jotkut lajit (yleislajit) voivat sopeutua hyvin monenlaisiin tilanteisiin
• nykyinen lajien sukupuuttonopeus on tuhat kertaa niin suuri kuin ennen ihmisen vaikutusta
• tällä hetkellä olevista lajeista 1–5 prosenttia kuolee nykyvauhdilla sukupuuttoon sadassa vuodessa, mutta vauhti on kiihtymässä: 10–30 prosenttia lajeista kuolee sukupuuttoon vuoteen 2100 mennessä, jos ilmaston tilan heikkeneminen jatkuu
• lajisto ei ehdi sopeutua nopeutuneisiin olosuhteiden muutoksiin. Lajistoa siirtyy kohti pohjoista ja kohti korkeampia paikkoja vuoristoseuduilla

Vihdoinkin yöpakkanen palellutti daalian varret tummiksi! Ja tietysti kärsimättömänä oli heti nostettava muutama juurakko testaukseen. Eli osa juurakoista säilytetään kuten aiempina talvina, ja osa Perusturpeeseen haudattuna.

Daalian juurakot ylös maasta…

Osa tykkää nostaa mukulat talikolla, me käytämme tavallista lapiota. Maa oli nyt sopivan kuivaa, joten mukuloita ei tarvinnut tällä kertaa kuivatella.

Daalian juurakot turpeeseen…

Laatikon pohjalla on isot reiät, joten pohjalle laitettiin sanomalehteä ja sitten vasta lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta.

Juurakot peitettiin kokonaan turpeella. Vähän mietitytti, kuinkakohan tiheään juurakoita uskaltaa laittaa. Yleisohjeena suositellaan niin, että juurakot eivät osuisi toisiinsa. Asia kyllä selviää ihan kokeilemallakin. Kerron viimeistään keväällä, miten testaus onnistui

Juuresten ja mukuloiden talvisäilytys turpeessa…

Vanha konsti saada erilaiset mukulat ja juurakot säilymään talven yli, on laittaa ne puhtaaseen turpeeseen. Eli turpeessa ei saa olla lannoitteita eikä kalkkia. Tälläinen puhdas turve on hyvin hapanta ja se estää hyvin esim. homeiden leviämisen. Juurakot, kuten vaikka porkkanat, kannattaa laittaa aina niin, etteivät juuret osu toisiinsa.

Turpeessa on myös se etu, että kuivassa kylmiössä turve estää juurakoiden kuivumisen. Ja kosteassa kellarissa se ehkäisee juurakoiden mätänemistä. Nyt aion kokeilla tätä turpeessa talvetusta meidän kosteahkossa kellarissa, sekä koneellisessa kylmiössä. Jännä nähdä, miten käy

Tähän testaukseen sain Biolanilta  Biolanin Perusturvetta. Se on lannoittamatonta ja kalkitsematonta puhdasta turvetta. Kiitos taas Biolanille!

Meidän vanhat daaliat…

Tältä ne näyttivät kesällä.

Lisää kuvia näistä daalioistamme:

• Vanhat daaliat ne vaan kukkii ja kukkii
• Daalian istutus suoraan maahan vai esikasvatus
• Daalian talvisäilytys

Syysterkuin Sari

Ps. olin ihan unohtanut ”joulukaktuksen” parvekkeelle viime yöksi. Nyt vähän jännään, alkaako se tiputtaa lehtiä. Vielä näyttää olevan ok.

Median ennakkoretki, kohteiden valokuvausajankohdat, Deco-lehden nettilomake, pihasuunnitelmat, sisustusmaksut ja niin edelleen. Juuri nyt tekisi mieli vain sukeltaa vasta tarjouskilvassa kylpevään Payton-ulkoporealtaaseen. Niin paljon asioita on mielessä ja työn alla. Tontilla tekeillä on pohjat ja paperilla sähkö- ja lvi-suunnitelmat.

Eilen oli asuntomessurakentajien ensimmäinen yhteinen palaveri Mikkelin jäähallin Viikinkiklubilla. Meitä pyydettiin vinkkaamaan asuntomessujen tiedottajille, mitä ”highlighteja” haluaisimme nostaa esille.

Itse haluaisin nostaa tärkeimpänä esille terveellisen huoneilman ja tiiviin hirsitalon tarjoaman kodin lämmön. Olen vilukissa ja villasukkaihminen, vaikka käynkin avannossa. Siksi haluan panostaa kodissamme viihtyisään saunaosastoon, hierovaan ulkoporealtaaseen, järvinäköalaan ja rauhaan.

Haluaisin nostaa ajatuksia meidän talon kohdalta myös uudenlaiseen keski-ikäisen aikuisen pariskunnan asumismuotoon sopivan kokoisessa omakotitalossa.

Meidän Kontio-kodistamme tulee viihtyisä koti aikuisille ja turvallinen kokoontumispaikka koko uusioperheellemme. Sinne ovat tervetulleita lapset ja tulevaisuudessa  toivottavasti myös lapsenlapset, vanhempamme, läheisemme ja ystävämme.

Ai niin ja mikkeliläisittäin täällä on meneillään #kehtaakehuamikkeli -kampanja, joten lisään perään vielä hästäkin.

me = #hyväasuminen