Kasvimaan keskellä kukkii vielä tuoksuherneet ja jättiverbenat hauskasti sekaisin. Tämä yhdistelmä on meillä jo perinne. Ja se onkin loistava yhdistelmä, sillä kummatkin kukkivat kesän jälkipuoliskolla pakkasiin asti. Tänä kesänä ihastuin punavalkoiseen tuoksuherneeseen, sen kukka on niin kaunis.

Kirjava tuoksuherne `Wiltshire Ripple`…

Mitä vanhempi yksittäinen kukka on, sitä tummemmaksi punertava sävy käy. Nämä ovat niin kauniita ja ihanasti tuoksuvia, myös maljakossa. Yleensäkin tuoksuherneistä kannattaa kerätä kukkia, sillä sitä enemmän se kasvattaa uusia kukkanuppuja. Sain tämän tuoksuherne `Wiltshire Ripple` siemenpussin Korpikangas Siemen-Fröltä blogjuttujen tekoon. Kiitos heille!

Tuoksuherneen kylvö ja  hoito-ohjeet löytyvät vanhemmasta postauksesta Historiallinen touksuherne `Cupani`, klik

Jättiverbena…

Jättiverbenan (Verbena bonariensis) versot ovat pitkiä ja harvoja sekä lehdistö ihan mitätön. Ja juuri ne tekevät sen kasvutavasta keveän ja kauniin siron. Versojen latvoihin kasvaa sivuhaaroja ja niiden päihin tulee aina kukkatertut. Kuulemma tämä olisi hyvä perhoskasvi, mutta meillä ne oranssit daaliat ja syyssyrikkä vetävät kaikki perhost puoleensa

Taas ennen pakkasia kaivamme jättiverbenan juurakot kellariin talvehtimaan. Se ei talvehdi meillä ulkona, mutta sen siemenet kestävät talven. Ja keväällä kasvimaalta putkahtelee jättiverbenan alkuja, jotka kukkivat syksyllä.

Jättiverbena on helppohoitoinen kesäkukka. Sitä lannoitetaan hieman ja kastellaan tarvittaessa. Jos haluaa kylvää sitä itse siemenistä, kylvö tehdään aikaisin eli esikasvatetaan sisällä. Sitä on kyllä myynnissä taiminakin, jos esikasvatus ei innosta

Tuoksuherneen ja jättiverbenan yhteiseloa…

Tällaiselta pöheiköltä jättiverbenat ja tuoksuherneet näyttävät nyt. Myrskytuuli vähän taittoi tuoksuherneiden tukikeppejä vinoon, mutta sitä ei enää edes huomaa. Tosin toisella puolella on enemmän jättiverbenaa ja toisella puolella tuoksuherneitä

Suloisen tuoksuvin terveisin,

Sari

BRÙ -korumallisto kuvataan viikon päästä. Kuvauspaikaksi valitsin upean riippusillan ja tänään on aika suunnitella päivän kulku. Sain projektiin mukaan valokuvaajan lisäksi myös liikkuvan kuvan ammattilaisen, joten suunnittelemista riittää.

BRÙ -korumalliston protot esiteltiin viime perjantaina ja palaute oli todella upeaa. Tämän viikon aikana koruihin tehdään vielä pieniä muutoksia ja sen jälkeen ne ovatkin valmiina kuvauksiin.

Projekti on ollut todella mielenkiintoinen, koska en ole koskaan omistanut tai käyttänyt ainuttakaan korua. Hyppäsin siis täysin vieraalle alueelle luottaen omaan minimalistiseen muotokieleen ja vahvaan tarinaan  (jota kirjoitetaan puhtaaksi Ugandassa ).

Korumallisto julkistetaan virallisesti joulukuun alussa.

Ensimmäiset tontin työt alkavat olla hyvässä vaiheessa, ja isotöinen louhinta on nyt saatu päätökseen. Tonttimme olikin odotettua kallioisempi, joten räjäytystöihin jouduttiin käyttämään hieman oletettua enemmän aikaa. Nyt urakka on kuitenkin ohi ja pääsemme tekemään infrakytkennät liitoskohtiin, jonka jälkeen tehdään valmiiksi anturalinjat. Sitten onkin perustuksien valamisen aika, eikä aikaakaan,  kun päästään jo pystyttämään MinunVALOn teräsrunkoa! Teräsrunkoa ollaan viime viikkoina hitsattu kasaan Hemax Weldingin Vantaan pajalla, ja se alkaa jo olla valmiina pysytytettäväksi.

Yhteistyökumppanimme Juvalla toimiva Rakennusliike Avikainen on vastannut työmaan alkupään toimista hienosti. Kaikki on mennyt nappiin, kun ammattilainen hoitaa homman. Myös Avikaisella on Mikkelin messualueella oma rakennusurakka meneillään. Rantatontille nousee kaunis paritalo, jonka terassien teräskehikot Hemax Welding, MinunLOFTin emoyhtiö, valmistaa ja asentaa. Pääsemme siis molemmat hyödyntämään ammattitaitoamme puolin ja toisin.

Louhinnasta tontille jäi paljon kallioainesta, jota pyritään hyödyntämään pihasuunnittelussa. Heti kun tontin työtilanne hieman rauhoittuu, niin tapaamme taas pihasuunnittelijamme Päivi Avelan pihasuunnittelun merkeissä. Pian on aika saada konkreettisia suunnitelmia valmiiksi erityisesti istutussuunnitelman suhteen. Harmiksemme joitakin puita joudutaan vielä mahdollisesti kaatamaan. Kattavien maansiirtotöiden aikana kaivettiin hyvin lähellä muutamien puiden juuria, eikä riskiä puun kaatumisista kannata ottaa.

Tontilla tapahtuvan rakennustyön lisäksi olemme hoitaneet eteenpäin muutamia aivan mahtavia yhteistyökuvioita, jotka pääsemme paljastamaan hieman myöhemmin. Nyt kannattaa siis olla kuulolla! Myös Anitan kynä sauhuaa suunnitelmia konkretisoidessa. Syksy tulee olemaan kaikkien näiden loistavien ideoiden toteuttamisen aikaa. Blogiin on siis tulossa yhä monimuotoisempaa sisältöä mitä pidemmälle päästään!

Seuraa meitä ja MinunVALOn rakentamista blogin lisäksi myös Facebookissa ja Instagramissa @minunloft! Esitteen MinunLOFTista ja messutalo MinunVALOsta löydät täältä. Lisätietoa messutalosta ja Mikkelin Kirkonvarkauden asuntomessualueesta löydät myös Messutalo-sivultamme.

-Kristiina

Meillä on riesana espanjansiruetanat, kuten aiemmin olen kirjoitellut. Eniten ne tuhoavat kylvötaimia, jopa kukkimaan ehtinyttä auringonkukkaa. Joten olen niin odottanut tätä Etanaraetta! Tiedän, että muutamat ovat hakeneet sitä Ruotsista asti, jossa sitä on ollut myynnissä pidempään.

Espanjansiruetanoita ja lehtokotiloita…

Tästä näkee hyvin, miten isoja espanjansiruetanamme ovat. Joten voitte kuvitella millaista tuhoa jo yksi siruetana tekee taimille. Laitan tähän vähän myöhemmin tämän kesän keräysennätyksen.

Tämän kuvan otin kävelytien reunasta, hoitamattoman tontin luota. Ovat siis lehtokotiloita. Onneksi näitä ei ole meillä, ainakaan vielä.

Natria Etanarae…

Natria Etanaraetta on kätevä annostella sen annostelevan korkin ansiosta. Ja pullon kyljessä on hyvät annosteluohjeet, jos etanoita onkin vain vähän tai jo paljon. Etanarae on vaaleanturkoosin väristä pientä raetta, rautafosfaattia. Eli etanat ja kotilot syövät raetta ja sen jälkee vetäytyvät maan sisälle kuolemaan. Rautafosfaatti on tehokas niille, mutta vaaraton muille eläimille ja ihmisille.

Etanarakeen korkki annostelee rakeet yhdelle neliölle tai siitä saa myös vapaastikin kylvää raetta. Korkissa on lapsilukko, joten on siinä mielessä turvallinen. Pullo on kierrätysmuovista ja kestää kosteutta hyvin. Nyt kun kokeilin, niin rakeen levittäminen oli siistiä ja varmanoloista. Ymmärrän nyt hyvin, miksi tätä on haettu kauempaakin.

Kylvin siis Etanaraetta harvakseltaan kylvölaatikkoon. Laatikon reunassa on etanaeste, mutta varmuudeksi laitoin rakeitakin.  Kuvassa näkyvät taimet ovat harjaneilikkaa. Unikot ja akileijat sen sijaan eivät vielä ole itäneet. Ehkä lähevät kasvuun vasta keväällä

Etanoiden tuhotöitä…

Viime vuosina siruetanamme ovat innostuneet syömään auringonkukan taimet ihan totaalisesti. Jopa metrin korkuisetkin. Nyt muutamassa on sentään nuppu vielä ehjä. Nämä olisivat olleet niin kauniita vaaleankeltaisia ja monikukallisia.

Jopa esikasvatetun perunan lehdet ovat kelvanneet niille. Nämä olivat niitä siemenistä kasvatettuja perunoita. Eli Etanarae tulee kyllä tarpeeseen!

Kasvimaalla oleva etanaeste toimii loistavasti. Siellä taimet ovat saaneet olla rauhassa. Mutta koko pihaa ei voi ympäröidä esteellä, joten rae on otettava käyttöön näille muualle istutetuille taimille.

Sain tämän Bayer Gardenin Natria Etanarakeen testattavaksi tuotteen markkinoijalta. Iso kiitos heille! Kerron täällä myöhemmin, miten rae toimii. Ja varmastikin ensi kesänä rae pääsee kunnolla testiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Sari

Oi, mikä ihana yllätys Tapiolan Heikintorilla. Lasten leikkipaikalle on rakennettu pienoiskoossa kolme kerrostaloa.  Aarne Ervin suunnittelema Keskustorni ja Viljo Revellin Taskumattitalot 1960-luvun taitteesta ovat Tapiolan arkkitehtuurin helmiä. Maamerkkeinäkin tunnetut rakennukset ovat helposti tunnistettavia, ja siksi idea toimii. Julkisivut on saatu  mustilla, harmailla ja valkoisilla laatoilla yllättävän näköisiksi, vaikka taiteellisia vapauksia on vähän otettu. Tämä on hyvä!

Syy mennä Tapiolaan oli tälläkin kertaa Emma-museo. Ehdin kuin ehdinkin Rut Brykin näyttelyyn sen viimeisinä päivinä. Pidän näistä keramiikkateoksista paljon, varsinkin myöhemmistä mosaiikkimaisista sommitelmista. Monilla teoksilla on yhteys arkkitehtuuriin.

Hei, täällä minäkin. Moikka!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tiedättekö sen ongelman, kun pehmolelut valtaavat sängyn, lattian ja oikeastaan joka kiven ja kolon, jota huoneesta löytyy? Ja sitten ne vaelluksillaan päätyvät myös olkkarin sohvalle, matolle ja nojatuoleille? No, meille se on arkipäivää.

Meillä on ollut lelunvaltausongelmaan jos jonkinlaista ratkaisua, mutta nyt toivottavasti keksin sellaisen ratkaisun, joka auttaa sekä säilytysongelmaan että esteettisyyteen. Ostin nimittäin ekaluokkalaisen huoneeseen kaksi jätti-isoa paperisäkkiä, joihin pehmot nyt sullotaan. Eiväthän ne kaikki sinne vieläkään mahdu, mutta hei, on tämä nyt parannus aikaisempaan! Itselleni oli yllätys, kuinka isoja nämä säkit oikeasti olivatkaan. Kuten kuvasta näkyy, 135 -senttinen poikamme mahtuisi melkein sisään. Samalla se tarkoittaa sitä, että säkit syövät huomattavan määrän pehmoista (lukuun ottamatta Sööttiä, joka on noin 2,5 metriä pitkä jättituhatjalkainen ja vanhaa Piparkakku-kettua, jonka äitini on aikoinaan ommellut).

Sitä paitsi, en tiedä mitään parempaa elämänohjetta kuin tämän:

Always be yourself. Unless you can be Batman. Then, be Batman.

Tämä on toivepostaus! Narsissit ovat varmoja toukokuun sipulikukkia. Niiden kukkaloistoa saa ihailla vuodesta toiseen, ja itse asiassa kukkien määrä lisääntyy sivusipulien ansiosta. Narsissit ovat siitäkin hyviä sipulikukkia, että menestyvät myös savimaatonteilla, multavassa paikassa. Lisäksi rusakot, kauriit ja myyrät jättävät narsissit usein rauhaan.

Tavalliset torvinarsissit…

Kuvassa vaaleampi narsissi on vanha lajike eli maatiaisnarsissi. Se kasvattaa nopeasti sivusipuleita, joten kukkii runsaasti. Ja sen kukat ovat hieman kevyemmät kuin uusien lajikkeiden eli kestää sadetta vähän paremmin. Kuvassa näkyy myös uudempaa lajiketta oleva täysin keltainen narsissi. Lajikkeita on hurjan paljon, joten sen nimeä en viitsi arvailla

Tämäkin on torvinarsissi, tarkemmin `Professor Einstein` Sen torvi on lyhyt ja leveä, siis oranssi kukan osa.

Kerrotut narsissit…

Kerrottuja narsissejakin on paljon ja eri väreinä. Meillä on ollut täysin keltainen ja tiuhaan kerrottu isokukallinen narsissi. Se oli kyllä kaunis! Tosin sade kaatoi kukan aina maahan. Nyt keväällä sitä ei enää näkynyt. Saa nähdä kukkiiko se ensi keväänä. Tiuhaan kerrotut narsissit eivät lähde leviämään, eivätkä ole niin kestäviä, kuin tavalliset torvinarsissit.

Luminarsissi…

Luminarsissi `Rip van Winkle` on jotenkin niin herkän ja samalla hauskan oloinen. Se on matala eli vain noin 20 cm korkea. Tämä lajike on yllättävän vanha, sillä se tunnettiin jo 1800 -luvun lopulla. Meillä nämä ovat kukkineet useamman vuoden.

Valkonarsissi…

Valkonarsissi (Naricissus poëticus `Actaea`) on vanhan ajan tuoksuva narsissi, joka kukkii hieman myöhemmin kuin tavalliset narsissit. Valkonarsissia näkee paljon vanhoilla pihoilla. Siitä on myös upea kerrottukukkainen muoto.

Orkideanarsissi…

Monikukallinen orkideanarsissi on talvenkestävä multavassa ja läpäisevässä maassa. Tässä Kuupuutarhassamme kasvava valkoinen orkideanarsissi ( Narcissus triandrus `Thalia`). Kukissa on vieno tuoksu. Tämäkin lajike on aika vanha, jo 1900-luvun alkupuolelta.

Narsissien istutus:

Narsissit (Narcissus) viihtyvät puolivarjossa, ja auringossakin. Paras paikka on tuore ja multava maa. Liian kuivalla paikalla narsissit kärsivät. Eli menestyvät myös savimaatonteilla, kunhan vesi ei jää seisomaan niiden kasvupaikalle. Sipulit istutetaan niin, että sipulin päälle tulee 2-3 kertaa sipulin korkeuden verran multaa. Ne kannattaa laittaa väljästi, jotta sivusipuleille on kasvuvaraa. Jos on sateetonta, multa kastellaan istutuksen jälkeen. Hyvä istutusajankohta on silloin, kun puissa on jo syysväritystä ja maa on viilentynyt. Etelä-Suomessa se on yleensä syyskuussa. Kuun vaiheiden mukaan paras ajankohta istutukseen on 2.10. (sekä 3.-15.10.)2016.

Narsissien hoito-ohjeet:

Keväällä narsisseja voi lannoittaa samalla kuin lannoittaa muutakin puutarhaa. Kukinnan jälkeen, lehdet saa poistaa vasta täysin kellastuneina. Jos haluaa, niin kuihtuneet kukat saa kyllä leikata aiemminkin.

Kun narsissit ovat kasvaneet vuosia samalla paikalla, saattaa jonain keväänä huomata niiden kasvattavan paljon lehtiä, mutta vähän kukkia… se on merkki jakamisen tarpeesta. Sipulit nostetaan maasta lapiolla ylös. Ne irrotetaan toisistaan ja istutetaan takaisin maahan väljemmin. Tämän voi tehdä kesällä, kun lehdet ovat lakastuneet. Tosin olen tehnyt sitä myös aikaisin keväällä, ja hyvin nuo meidän tavis-narsisimme ovat sen kestäneet

Lisää postauksia sipulikukista…

• Kestävimmät tulppaanit
• Tavis tulppaanit Apeldoorn
• Tavis narsissimme
• Idänsinililja, kevättähti ja posliinihyasintti – kestävät sipulikukat
• Scillanurmikko
• Pikarililjat
• Koiranhammas
• Helmililja eli helmihyasintti

Syysterkuin Sari

Siitä on nyt jo melkein vuosi aikaa, kun kotimme esiteltiin virolaisessa sisustuslehti Divaanissa. Meillähän kävi Oikotien sisustusblogeista toimittaja ja kuvaaja paikalla (oma juttu täällä) ja sen jälkeen, kun kotimme oli esitelty Oikotiellä, se esiteltiin samalla myös Divaan-lehdessä Virossa. ”Noorpere modernne ja kompaktne kodu”. Näin kuului siis otsikko, ja jos tästä yhtään mitään ymmärrän, se on suomeksi ”Nuorenperheen moderni ja kompakti koti”.

Mutta miksikäs tämä vuoden vanha juttu alkoi nyt yht’äkkiä kummittelemaan päässäni? No sen takia, että kohta kotimme esitellään taas lehdessä – tällä kertaa vielä ihan Suomessa Meidän perhe -lehdessä. Toki lehti kuvaa enemmän ihmisiä ja kertoo enemmän perhe-elämästä kuin sisustuksesta, mutta sisustuksellinen juttu sieltä nyt on myös tulossa. Ja vähän tietysti etukäteen mietityttää, että millainen juttu sieltä tulee… Kun Meidän perhe kävi meillä kylässä, meillä oli edelleen paikat aika kesken ja esimerkiksi varasto tekemättä. Ja tietysti kuvaaja tämän myös huomasi: ”Ihanaa, kun tuolla terassillakin on katto vain puoliksi maalattu”. Räps. ”Hienosti näkyy tuo parven keskeneräisyys, kun kuvataan poikia puolapuilla”. Räps. ”Hieno vaatehuone, mutta onhan tänne tuotu paljon tavaraa piiloon”. Räps. ”Liesituulettimesta puuttuu vielä katosta suojus”. Räps, räps, räps.

Auts! Hävetti.

Toimituksesta sanottiin, että kuulemma ei jokaisessa kuvassa kämpän keskeneräisyys näy. Pitänee siis luottaa heidän sanaansa ja odotella vielä muutama viikko jännityksellä lehteä. Lokakuun lehdessä sitä sitten pällistellään. Ja hei, tämä nyt vain on meidän arkea ja elämää, joten ei kai siitä pidä paineita ottaa!? Vaikka kuten sanottu,  kyllä se jotenkin hävettää, että valmista ei ole ollut, vaikka niska limassa painetaan. Nyt onneksi suurin osa noistakin ”puutteista” on jo valmiina. Pikku hiljaa. Se on nykyään mottoni.

Mutta tässä siis vielä makupaloja Divaan-lehdestä.

P.S. Putkeen meni

Ai että on hieno nähdä, että kyllä meillä on kuitenkin paljon asiat edenneet näistä kuvista. Varsinkin piha on ihan erinäköinen ja niin on moni, moni muukin asia, joita ei (onneksi) näissä kuvissa näy.

Sanoisinko, että aika järisyttävää.. Tontillamme oleva kallio on ollut siinä kymmeniä tuhansia vuosia juuri sellaisenaan.. Ja nyt me muovasimme sitä räjäyttämällä ja louhimalla, jotta saisimme oman kodin rakennettua siihen.

Tontillamme on nyt siis tehty kallion louhinta. Siitä tulikin odotettua suurempi projekti. En olisi ikinä uskonut miten paljon kalliota piti räjäyttää, jotta pääsemme talon pohjien tekoon.

Louhinta ja räjäytystyö oli kyllä todella mielenkiintoinen prosessi. Asia ei ollut koskaan tullut aiemmin vastaan ja sitä oli todella kiehtovaa seurata.

Askelmerkit etenivät suunnilleen näin:
1. Kallioon porattiin ensin syviä  koloja, joihin laitettiin punaiset tötsät. Kone joka porasi reiän piti korviahuumaavaa ääntä. Samalla kun kone porasi reikää siitä tuli ulos aivan uskomattoman hienoa kalliojauhetta. Hieman kuin tähtipölyä! Ja kyllä se tähtipöly pölisikin, kun tuulenpuuska osui kasaan.

2. Kun reikiä oli tehty iso määrä, niihin laitettiin hienoa soraa, jonka perään laitettiin dynamiittipötkö, jossa oli sytytin naru. Yllätyksekseni dynamiitti oli vaaleanpunaista sisältä! Enpähän ole koskaan dynamiittia nähnyt saatika koskenut.

Dynamiittipötköjen päälle laitettiin vielä hienoa soraa, siten että sytytinlanka jäi ulkopuolelle. Näitä viriteltiin aikamoinen määrä.

3.Seuraavaksi täytettyjen reikien päälle pinotiin iso kasa auton renkaista valmistettuja suojia. Miten taitavasti Mika niitä nosteli paikalle juuri sinne minne panostaja näytti. Kun suojia oli tarpeeksi paljon laitettu reikien päälle, kaikki koneet siirtyivät pois tontilta.

4. Seuraavaksi alkoi kovaan ääneen soimaan räjätysvaroitusääni.

5. Sitten esille nostettiin panoslaatikko, jota veivaamalla sitten PAMAHTI! Auton renkaista valmistetut suojat nousivat ilmaan ja maa selvästi tymähti. Se oli todella vaikuttava tunne ja ääni.

Pamauksen jälkeen koneet siirtyivät takaisin tontille ja kallion palojen nosto autojen kyytiin ja uusien panostusreikien teko ja täyttö jatkui.

Ihailin tekijöiden ammattitaitoa ja osaamista. Siinä muokattiin jääkauden aikaista kalliota. Se oli aika yllättävän vahva kokemus. Myöskin tunne siitä, että projekti etenee nyt kovaa vauhtia sai kylmät väreet pintaan. Askel askeleelta etenemme kohti rakentamista!

    Palaan viime viikkoon. Hetkeen, jolloin minua tervehtimään tuli asiakas kukkakimpun kera. Kohtaaminen sain kyyneleet nousemaan silmäkulmiini. En itkenyt surusta, vaan silmät kostuivat ilosta ja onnesta. Parhaita hetkiä suunnittelijan työssä on kohdata tyytyväinen asiakas.

Suunnittelin heille viime keväänä keittiön. Unelmakeittiö, joka syntyi usvan valkoisista ovista, tummasta laminaattitasosta, ja teräksen värisistä kodinkoneista. Olemassa oleva puuhella ja leivinuuni kuuluvat unelmakeittiön kokoonpanoon, kuten myös Festivon -kylmälaite ja pieni viinikaappi. Uudistuneen raikkaan ilmeen lisäksi toiminnallisia parannuksia keittiöön sain vaihtamalla pöytäkaapit laatikostoihin.

Kysyin asiakkaalta, mitä hän keittiössä muuttaisi, jos se olisi vielä mahdollista.
Sain vastaukseksi, ettei hän muuttaisi mitään. Näin on hyvä!
Otin muutaman kuvan teille nähtäväksi tästä heidän unelmakeittiöstä.

P.S. Tähän loppuun heitän väittämän: ”yli 90% suomalaisista keittiöistä on valkoisia.” Väite perustuu kokemukseen keittiösuunnittelijan työssä. Jos olet erimieltä, kumoa väittämä kommentoimalla. Kommentoida voit, vaikka olisitkin samaa mieltä kanssani.

Alku talvesta 2016 möimme oman rakkaan totitalomme. Olihan se jäänyt aivan liian suureksi, kun kaksospoikamme Otto ja Aatu olivat muuttaneet kotoa ja Vilma lähtenyt viettämään välivuotta Aasiaan. Toki näin olimme jo vuosia miettineet, mutta kun lähtö tulee rakkaasta pesästä, tuleehan se aina ”yllätyksenä”. Uusi väliaikainen asunto löytyi keskustantuntumasta. Pääsimme vihdoinkin ”nauttimaan” vuokralle kerrostalo elämästä 37 m2 kaksioon.  Huh, huh. Olihan aikamoinen muutos 160 m2 omakotitalosta.

Täällä nyt siis asumme kaksin minä Jossu ja mieheni Pasi sekä kissa-emo Ruttu ja pikku-kissa Ralli. Täytyy myöntää, että sanonta sopu sijaa antaa, on enemmän kuin totta. Ihanaa että pienet neliöt eivät ole säikyttäneet lapsiamme tai ystäviämme. Meille kaikki ovat tervetulleita edelleen.

Tästä ajasta kaikki uudet kokemukset otetaan vastaan. Emmehän ole kokeneet opiskelijaelämää pienessä kämpässä tai taloyhtiösaunasta perjantai-iltoina saatika pesutuvan varausvuoroista tai lapuista joka laitetaan väärin parkkeerattuun mopediin.  No omapa oli vika.

Muutto sujui mutkitta ja tavaroita kannettiin moneen paikkaan väliaikaisiin säilöihin. Asuntonäytöissä kiertelimme ja etsimme isoa rivitaloa tai pientä omakotitaloa jonka voisi räjäyttää ja tehdä omanäköiseksi. Meidän oloista kämppää ei vaan tuntunut löytyvän ja alkoi jo hieman tuskastuttamaan. Päätimme miettiä kaikki vaihtoehdot läpi ja uskaltauduin ehdottamaan myös uuden rakentamista. Tämähän siis oli se ikuinen haaveeni, kerran elämässä päästä tekemään unelmien koti. Ynnäsimme kustannuksia ja tulimme lopulta tulokseen, jossa siis nyt olemme.

RAKENTAMASSA UUTTA KOTIA, MEILLE KAHDELLE!

Yksi kesän reissuista kulki Kauttuan kautta. Paikkakunnalla on merkittävä arkkitehtuurinähtävyys, Alvar Aallon suunnittelema Terassitalo. Funktionalistinen rakennus valmistui 1938, mutta suurine terasseineen sen voisi kuvitella aivan viime aikojen tuotokseksi. Yksityiskohdista tietenkin huomaa rakennusajan, mutta pääpiirteiltään rakennus istuu hyvin nykyiseenkin rakennusmuotiin.

Johtuuko ajattomuus pelkistetyistä linjoista ja taitavasta suunnittelusta, vai siitä että nykyinen rakentaminen jatkaa yhä hyvin vahvasti funktionalismin jalanjäljillä?

Vuokra-asunto Terassitalosta?

Terassitalo on suunniteltu A. Ahlströmin paperitehtaan henkilökunnan asunnoiksi.   Samankaltaisia taloja oli suunniteltu rakennettavaksi viisi, ja niiden lisäksi tornitaloja, mutta talvisota sotki suunnitelmat, ja vain yksi talo rakennettiin. Ahlström omistaa rakennuksen edelleen ja vuokraa asuntoja yksityisille. Muuten – yhdessä ikkunassa luki VUOKRATAAN vielä heinäkuussa. Jos etsit tältä seudulta asuntoa, niin tarkistapa tilanne!

Yhdessä huoneistossa on huoneistonäyttely, joka valitettavasti jäi tällä erää näkemättä. Raumalainen-lehden artikkelissa täällä on pari kuvaa myös sisältä.

Talo sijoittuu maastoon niin, että jokaiseen kerrokseen on käynti maantasosta. Kerrostaloille ominaisia porraskäytäviä ei ole. Alemman kerroksen katolla on sen yläpuolisen huoneiston terassi.

Ikkunan alla on tuuletuskanava.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Syyskuu on ollut aivan mahtava pelakuille. Ne kukkivat edelleenkin runsaasti ja ovat täynnä nuppuja. Nämä pelargonit ovat niitä, jotka kylvin siemenistä kolmisen vuotta sitten. Täydessä auringossa lehden keskellä on tumma laikku. Nyt aurinkoa alkaa olla niin vähän, että lehdet muuttuvat vihertävimmiksi.

Pelargonien multa- ja lannoitetestausta…

Näissä ruukuissa on testauksessa Biolanin Istutusmultaa, jossa on biohiiltä ja mykorritsoja. Samaa multaa on muissakin ruukuissa ja kasvit kyllä näyttävät kasvavan siinä todella hyvin. Lannoitteena testaan Bayer Garden VitaGro pitkävaikutteista (6 kuukautta) ja hitaasti liukenevaa lannoitetta, mikä sekoitettiin istutuksen yhteydessä multaa. Istutusmulta on luomua, mutta lannoite ei ole. Tosin lannoite on kylläkin ekologista, sillä se liukenee multaan vain niissä sääoloissa, joissa kasvit käyttävät lannoitetta. Lannoite näyttää riittävän edelleen, koska nuppuja on vielä paljon tulossa.

Hitaasti liukenevissa lannoitteessa on myös se etu, että niistä ei valu ravinteita veden mukana maahan. Konkreettisesti sen näkee kuvan hiekassa, ruukun ympärillä ei kasva tänä kesänä rikkaruohomattoa. Aiemmin ruukun ympärystää on saanut kitkeä moneen kertaa kesän aikana.

Kuvia ja juttua istutuksesta löytyy postauksessa Altakastelulaatikoita ja pihakuulumisia. Olen saanut testattavat tuotteet Biolanilta ja Bayer Gardenin markkinoijalta. Kiitos taas heille!

Pelargonit multasäkissä kastelualtaassa…

Tältä näyttää nämä lemppari pelakuuni nyt. Olen edelleen niin ihastunut tähän väriin Juttua niiden istuttamisesta multasäkkiin löytyy Vanhan ruukun tuunaus postauksesta.

Daaliat…

Vanhat daaliat kukkivat vielä komeasti. On ollut sen verran kiireiset viikot, että näiden putsaus on jäänyt kokonaan väliin

Tuoksuherneet…

Aika jännästi tuoksuherneillä on parhaillaan menossa kukintaennätys, näin syyskuun lopulla! Näistä lähtee niin ihana tuoksu.

Kriinumi kukkii…

Vanha viipurilainen ”skriinumi” kukkii nyt parhaillaan. Kannatti näköjään siirtää ruukku aurinkoisempaan paikkaan, niin kukinta alkoi jo pihalla. Aiemminhan tämä on kukkinut vasta myöhään syksyllä päästyään sisälle. Ja tästäkin leviää hurmaava tuoksu ympäristöön.

Syysmyrkkyliljat ja etanarae…

Ekan kerran vuosiin nämä syysmyrkkyliljat kukkivat näin kauniisti. Aiemmin siruetanat ovat syöneet ne jo nupullisina ihan riekaleiksi. Kyllä kannatti laittaa maahan etanaraetta ajoissa eli reilu viikko sitten. Mikä mielenkiintoista, niin ensimmäiset rakeet ovat hävinneet mullan pinnalta. Todennäköisesti etanat ovat syöneet ne. Nyt laitettiin heti lisää kukkien ympärille.

Kesäkukat talvisäilöön…

Vielä sääennuste ei lupaa meille tänne etelään yöpakkasia, joten kesäkukat saavat olla ulkona. Kriinumi ja verenpisarat ovat ensimmäisiä, jotka siirretään sisälle, kun lämpötila laskee lähelle 5 astetta. Nyt tietysti ennusteita tulee seurattua joka päivä

• Pelargonien talvisäilytys
• Verenpisaroiden talvisäilytys
• Daalian talvisäilytys
• Kesäkukkien talvisäilytys

Ihanaa viikonloppua!

Terkuin Sari

Rakas siskoni, arkkitehti Susanna Kiiskinen (http://www.eppinger-kiiskinen.de), innostui suunnitelmistamme ja ennen kuin olimme edes lopullista päätöstä tehneet, tulvi meille skitsejä ensimmäisistä suunnitelmista. Yhteinen sävel löytyi heti ja kontti alkoi muodostumaan toiveidemme mukaiseksi.  Visiitillä Saksassa Dusseldorffissa, luonnokset saivat lopullisen muotonsa ja päästiin kyselemään tarjouksia talotehtailta.

Tämä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi prosessiksi. Toisilta tuli tarjous heti, toinen firma ei halunnut lähteä mukaan ja kolmas kertoi että ei pysty rakentaa haluamaamme taloa. Olimme jo aikataulussa jonkin verran jäljessä koska tarjousten saanti venyi. Jäljelle jäi kahden firman tarjoukset, joista mieluisampi oli Mammuttikodin paikanpäällä rakennettava lautatalo. Huh, nimet paperiin ja muutamaksi päiväksi huilailemaan Italiaan.

Saimme haalittua kokoon loistotiimin ympärillemme tukemaan ja tekemään konttia kanssamme. Heistä kerron jatkossa lisää. Kaupungilta haimme tonttia Onni korttelista liito-oravien naapurista ja saimme haluamme. Tonttimme rajautuu puistoalueeseen liito-oravien pesimä alueen viereen supan reunalle. Eipähän ainakaan muita naapureita kuin oravia tule takapihalle.

Arkkitehdin suunnitelman piirtäminen ei ollutkaan helppo nakki talotehtaalle. Kesäloma mökkimaisemissa Mikkelissä meni siskoltani ja hänen mieheltään Georgilla (puutarha arkkitehtimme http://www.verhas.de/) työntouhussa, mutta onneksi mökki ja sauna rentouttaa aina. Tai niin ainakin toivoin….

Monen moista vääntöä ja kääntö saimme tehdä, ennen kuin lopulliset piirustukset saatiin maaliin ja yhteistyö rullaamaan. Välillä tuntui että heitetäänkö pyyhe kehään, mutta onneksi sitkeys palkittiin. Nyt meille on tulossa koti, josta haaveilimme. Saamme isot ikkunat, suuren terassin ilman palkkeja ja juuri sellaisen kattoratkaisun kun toivoimme. Meille todellakin tulee Kotikontti!

Tämä rimpsureunainen tarhaorvokki on niin herkän kaunis. Se on kukkinut toukokuulta asti ja nyt toimii ihanasti syysorvokkina. Tunnetusti orvokki kestää hyvin kylmää ja voi kukkia lumen tuloon asti pihalla. Tämä kylläkin on vielä parvekkeella. Se on niin kaunis, etten ole raaskinut viedä sitä vielä pihalle.

Tarhaorvokki `Germania`…

Nämä syysorvokit ovat siis tarhaorvokki Viola wittrockiana`Germania` lajiketta, josta tulee erivärisiä rimpsureunaisia kaksivuotisia orvokkeja. Tämä vaalea on yksi suosikeistani.

Myös nämä sinertävän viiruiset ovat ihania.

Jotenkin kesällä keltaiset eivät niin miellyttäneet minua, joten nämä tuli istutettua aikaa sitten pihalle. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet, niin voisivatkin olla aika kivoja parvekkeella syysorvokkeina. Keltainen väri kun on niin lämmin ja aurinkoinen.

Syysorvokkina kukkapenkissä…

Osa kukista on tosi rimpsuisia ja osa vähemmän.

Tässä kuva siemenpussista. Minulla oli toinenkin, mutta paljon halvempi, rimpsureunaisten orvokkien siemenpussi. Siitä tulleet orvokit olivat tavallisia rimpsuttomia sinisiä. Eli kukan rimpsureunaisuus ei taida olla ihan helppo jalostaa orvokille

Tarhaorvokki hoito-ohjeet…

Siemenet kylvettiin tammikuussa ja kasvatettiin valoisalla ikkunalla. Siitä lisää Orvokin siementen kylväminen, jee! Tammikuussa oli tosi vaikeaa löytää siemeniä myymälöistä, joten ne kannattaa ostaa jo nyt valmiiksi. Kylvö onnistui hyvin.

Tarhaorvokki viihtyy auringosta puolivarjoon, mutta ei kestä kuumaa paahdetta. Sitä lannoitetaan ja kastellaan säännöllisesti. Mullan pinta saa kuitenkin hieman kuivahtaa ennen kastelua. Kuihtuneita kukkia kannattaa poistaa, niin se jaksaa kukkia koko kesän. Jos versot kasvavat pitkiksi ja koko kasvi näyttää ränsistyvän, versot voi leikata lyhyeksi. Se kasvaa siitä kyllä kukkivaksi.

Syksyllä liian varjoisalla paikalla lehdet saattavat saada härmää. Silloin viimeistään ne kannattaa istuttaa puutarhaan odottamaan ensi kevättä. Tarhaorvokki on nimittäin kaksivuotinen eli voi säilyä talven yli ja kukkia toisenakin kesänä. Se nähdään reilun puolen vuoden kuluttua, miten näille minun rimpsureunaisille orvokeilleni käy.

Aurinkoisin syysterveisin Sari

Ps. Huomenna taidankin lähteä orvokin siementen metsästykseen.

Palaan vielä Tapiolan Heikintorille. Tapiolassa monin paikoin huomio kiinnittyy jämeränoloisiin puisiin penkkeihin.  Onkohan muita? Penkit otettiin käyttöön juuri Heikintorin avajaisissa. Penkin suunnittelija on pieni mysteeri, mutta joidenkin asiaa tuntevien mielestä se ei ollut ainakaan arkkitehti Ervi. Penkkien kirkas väritys ei ilmeisesti ollut alkuperäinen, vaan valkoinen. Liikekeskuksessa näkyy ainakin punaisia ja oransseja penkkejä, ja vihreän muistelen nähneeni jossain. Kulttuurikeskuksen edustalla penkin kuuluu olla valkoinen. Tietolähteenä: Artikkeli Helsingin Sanomissa .

Aarne Ervin suunnittelema ostoskeskus on otettu käyttöön vuonna 1968, ja se kuuluu museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle. Tapiolan keskustaa uudistetaan parhaillaan, ja Heikintorin läheisyyteen on rakennettu uusi Ainoa-kauppakeskus.  Heikintori sen sijaan odottaa kohennusta,  josta on keskusteltu vuosia. Huomaan, että monet penkeistäkin ovat kipeästi kunnostuksen tarpeessa.

Liikekeskittymän oivaltavan leikkipaikan esittelin postauksessa Mini-Tapiola.

Videona kunnianosoitus penkille!

Mukana myös muutama väriehdotus…

Punaisia väripilkkuja muuallakin kuin penkeissä:

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kävin kesällä etukäteen tutustumassa Mikkelin puutarhamatkakohteisiin, sillä ensi kesän asuntomessut on Mikkelissä. Laitan niistä nyt syksyn mittaan lisää postauksia, mutta tässä teille alkupaloja. Nimittäin Mikkeli on tunnettu puutarhakaupunki, niin ammattilaisten kuin harrastelijoidenkin keskuudessa. Siellä on upeita julkisia puutarhoja ja puistoja sekä yleisöllekin avoimia yksityispihoja.

Mikkelipuisto – asuntomessujen virallinen oheiskohde…

Mikkelipuistossa on nähtävillä mallipuutarhoja, joista saa mukavasti ideoita omaan pihaan. Alueella on myös pieni taimimyymälä sekä kesäkahvila Keijunmekko. Puistoon on vapaa pääsy.

Kenkävero – asuntomessujen virallinen oheiskohde…

Kenkäveron puutarhassa kasvaa kymmeniä pioneja ja hauskasti satuin käymään siellä juuri niiden kukinta-aikaan. Puutarhassa kasvaa myös hyötykasveja kuten iso päärynäpuu ja yrttejä. Kenkäverossa on kahvila ja lounaspöytä sekä myymälöitä (TaitoShop, Leivintupa). Alueelle on vapaa pääsy ja kahvila-ravintola on avoinna ympäri vuoden.

Tertin kartano…

Kulinaristien kestihovina tunnetussa Tertin kartanossa on ihanan iso puistoalue. Heidän kauniiseen yrttitarhaan voi vapaasti tutustua, ja vaikka syödä siellä olevissa pöytäryhmissä. Tertin kartonon erikoisuus on muuripuutarha, joka ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa ajan kanssa.

Kyyhkylä…

Kyyhkylästä kirjoitinkin jo aiemmin Hurmaava Kyyhkylän kartano ja sen puistoalue.

Yksityispuutarhoja…

Mikkelissä ja sen lähialueella on monia yksityispihoja, jotka ovat avoinna kesällä. Toivottavasti ne ovat myös ensi kesänä asuntomessuaikaan. Kuvassa on Vanha Kilkkilä. Sain kunnian käväistä muutamassa hyvin persoonallisessa pihassa, joista kerron sitten vähän myöhemmin lisää. Niistä aisti vahvasti, miten Mikkelin seudulla puutarhaharrastus ja kauniin ympäristön luominen on sydämen asia. Siis aivan mahtavaa seutua

Mikkelin kaupungin alueet…

Mikkelin kaupungin puistokohteet jäivät vielä katsastamatta. Ja se tori… nimittäin usein kuulin, että torilla kannattaa käydä. Ensi kesänä sitten

Tunnetteko Mikkelin seutua? Onko Mikkelissä vielä muita hyviä kohteita puutarhaharrastajalle? Voisin tehdä niistä juttua tänne.

Nimittäin jos ensi kesänä on menossa asuntomessuille, niin kannattaa varata päivä tai jopa parikin näihin upeisiin puutarhakohteisiin.

Terveisin Sari

Mökkimaisema on monien suomalaisten mielimaisema.

Suomalaisten mielimaisema liittyy useimmilla järviin, jokiin ja mereen. Usein mielimaisema liittyy johonkin toiseen luonnon elementtiin, kuten tunturiin, metsään tai kukkaniittyyn tai toisaalta tekemiseen tai sosiaalisiin suhteisiin.

Mielimaisema on monilla sidoksissa kokemuksiin. Monelle mielimaisema on tärkeä sen takia, että se liittyy varttumiseen, lapsuuteen. Mielimaisemaa pidetään tärkeänä myös siellä vietetyn ajan tai muistojen takia.

Monille mielimaisema on sama kuin mökkimaisema. Usein silloin mökkiin liittyy vesistö- tai metsämaisema.

Kaupunkilaisilla mielimaisemat liittyvät luontokohteiden yhteyteen, kuten puistoissa tai rannoilla.

Luonto koetaan tärkeäksi kauneutensa takia. Kuvat Seppo Närhi.

Monet hakevat ja saavat mielimaisemistaan sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Luonto koetaan tärkeäksi kauneutensa, elvyttävän vaikutuksensa, rauhallisuutensa, vihreytensä ja hiljaisuutensa takia.

Näkymien lisäksi tärkeinä pidetään ääniä tuoksuja ja maiseman vaihtelevuutta, kuten vuodenaikaisuutta. Myös värikkäät auringonlaskut ovat ihmisille vaikuttavia hetkiä mielimaisemassa.

Lähde: Viherympäristöliitto ry ja Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön opiskelijoiden kartoitus 31.5. – 31.7.2016 suomalaisten mielimaisemista. Kampanjassa kysyttiin mielimaisemien sijaintia ja perusteluja, miksi maisema on mieluinen. Kampanjaan osallistui 250 vastaajaa. Mielimaisemia on jaettu runsaasti sosiaalisessa mediassa #munmaisema

Vihdoin ja viimein on rakennusluvat taskussa ja kuokka isketty maahan. Mahtava rakennustiimimme kirvesmies Upa Vänttinen, kaivinkonekuski Pekka Paalanen ja apupoika Pasi pääsivät pohjatöiden kimppuun. Siitä se talon rakentaminen alkaa.

Torstaina auto starttasi kohti Oulua jossa päänäytteilleasettaja ja talotehtaamme Mammuttikoti http://www.mammuttikoti.fi/ sijaitsee. Viiden tunnin istumisen jälkeen Oulu häämötti ja hotellikin löytyi keskustasta. Maittava illallinen, maha täyteen ja lampaita ei sitten tarvinnutkaan laskea.

Aamulla suuntasimme Mammuttikotien pääkonttoriin Ylikiiminkiin. Tällä leveysasteella matkat ovatkin pidempiä ja metsää sekä suota riittää. Oli mukava tutustua ihmisiin joiden kanssa on ollut aikaisemmin vain puhelimitse ja sähköpostin välityksellä yhteydessä. Tapaamisella Jyrki Koposen, Pauli Hämäläisen ja Riitta Isolan kanssa kävimme läpi talomme tilausvahvistuksen kohta kohdalta. Yksi suurimmasta asioista jota mietimme, oli kannattaako ulkolaudat ottaa pohjamaalattuna vai 1-2 kertaa maalattuna. Mitä se tarkoittaisi rahassa ja ajassa? Se jäi selvityksen alle.

Mammuttikodeilta suuntasimme Profinin ikkuna- ja ovitehtaalle http://profin.fi/ . Täällä pohjoisessa 90 km:n matka osoittautui normaaliksi kyläreissuksi. Porot potkivat tien vieressä ja ruska näytti kauniit puolemme meille.

Profinin tehtaalla meillä oli vieraanvarainen vastaanotto, isäntänä toimi myyntipäällikkö Grigory Semin. Meille esiteltiin kaikki Profinin tuotteet jotka kotiimme tulee lasiliukuseinät, DK-ikkunat ja –ovet, kiinteät ikkunat ja ulko-ovet. DK-ikkunat ja ovet ovat siis kippitoiminnolla olevia tuotteita. Tämä oli meille yksi tärkeä toiminto joka toivottiin muutamiin oviin ja ikkunoihin. Profin oli yksi harvoista toimittajista joilta tämä löytyi.

Päivä oli todella vaivansa väärti. Saimme nähdä paljon tuotteita jotka meille tulee. Valita juuri sellaisen vetimen jonka haluamme, nähdä livenä karmien värit, miettiä terassien kattojen laudoituksen ja ehkäpä jopa luomaan jotakin uutta, joka nähdään messuilla kohteessa KOTIKONTTI.

Asuntomessut Mikkelissä ja MPY järjestävät yhteistyössä maksuttoman koulutustilaisuuden jossa neuvotaan kuinka hakukone, karttapalvelu tai sosiaalinen media nostaa yrityksen esille ja miten voi parantaa omaa näkyvyyttä verkossa.

Iso osa messuasiakkaista etsii tarvitsemansa palvelut paikkakunnasta matkapuhelimellaan, joten me haluamme olla omalta osaltamme tukemassa sitä että messuvieras löytää haluamansa palvelut verkosta – se on yksi syy koulutuksen järjestämiselle, kertoo messutoimiston projektikoordinaattori Piia Aarniosalo.

Tilaisuus on tarkoitettu 1-50 hengen yrityksille, joilla on jo omat verkkosivut ja/tai yrityksen Facebook–profiili. Paikkoja on 75 ja ne jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

Tieto koulutuksesta on mennyt pääsääntöisesti yrittäjäyhdistysten kautta eteenpäin, mutta paikkoja on vielä joten nyt äkkiä ilmoittautumaan Aarniosalolle, muistuttaa messutoimiston tiedottaja Piia Mäkilä.

Aika: keskiviikkona 5.10.2016 klo 17.30 alkaen
Paikka: Ikioma Areena (Mikkelin jäähalli Kalevankankaalla), Raviradantie 24 A
Ilmoittautuminen: sunnuntaihin 2.10. mennessä: piia.aarniosalo@mikkeli.fi

—

Tunnetko yrittäjän jolle olisi hyötyä lähestyvästä koulutuksesta? Jaa tieto hänelle!
Olet itse tulossa? Sydämellisesti tervetuloa koko messupoppoon puolesta!